Mikä muutoksessa nostaa karvat pystyyn?

05.04.2019

Miksi ne taas vastustaa? Todella hankalia tyyppejä! Tämähän on loistava idea ja ratkaisee ongelman! Taas sieltä tulee uutta meidän kiusaksi! Ja miten tuokin tehdään? Mitä meille ei kerrota?

Kuvittele, että sinulle on määrätty lääke, jonka on kerrottu olevan ratkaisu vaivaasi muttei juuri mitään muuta. Ehkä olet seurannut myös keskustelua siitä kuinka vaivasi on suuri kansantaloudellinen rasite, johon on löydettävä ratkaisu. Vaiva haittaa elämääsi ja haluat siitä eroon, muttet pidä itsesi syyllistämisestä. Etkä varsinkaan siitä miten innoissaan lääkäri tarjosi lääkettä, josta ei ole lueteltu ainesosia, sivuoireita, yhteisvaikutuksia eikä hintaa. Muistiisi palautuu huhuja huonoista kokemuksista lääkkeestä, jolla oli samankaltainen nimi. Muistat myös aiemman oman kokemuksen lääkityksestä, joka aiheutti sinulle ikäviä oireita ja johon sinulla ei oikeasti ollut varaa.

Ei ihmisiä useinkaan pelota uudessa se, mikä esitetään vaan se, mikä jää näkymättömiin. "Miten tuo toteutetaan? Onko otettu huomioon miten muutos vaikuttaa siihen ja tähän, minun elämääni vaikuttaviin tekijöihin?"

Uudistuksen esittäjä tuo esiin usein vain hyödyn, mahdollisesti hyvin karsitun ehdotuksen toteutustavasta, ja jättää tämän ympärille valtavan tyhjiön, joka ihmismielen on täytettävä uhkilla, peloilla ja kysymyksillä. Sanomatta jätetty piirretään itse ja sen värittämistä ohjaavat joko täysi tiedonpuute, valmiit mielikuvat ja kaavat tai kielteiset kokemukset, jotka viesti nostaa esiin. Usein vastareaktion aiheuttaa kauhukuva uudistuksesta, joka tuodaan käytäntöön, mutta pohjalle jäävät vanhat rakenteet eivät mahdollista niiden ihmisten elämää, joita uudistus koskee.

Ei vastarannankiiski välttämättä halua kumota ehdotustasi, myös hän luultavasti näkee varsin hyvin perustelusi hyvästä mitä muutos toisi. Mutkutus tai suora tyrmäys kumpuaa ennemminkin tavasta esittää asia, dialogin puutteesta ja kokonaiskuvan hähmäisyydestä.

Uskon, että saisimme enemmän muutoksia toteutettua - hyviä muutoksia - mikäli olemme valmiita viestimään harkitsevammin, selkeämmin, vähemmän provosoivasti ja kutsuen oikeaan dialogiin - muodostamaan yhdessä kokonaiskuvan aiheesta.

Kokonaisuus on äärimmäisen tärkeä: uudistukset on pakko luoda pohjalle, joka ne pystyy mahdollistamaan. Ja kokonaisen kuvan kasaamiseen tarvitaan eri näkökulmia ja yhteistyötä. Työpöydän ääreen kutsuminen on merkittävä askel pois vastakkainasettelusta. Lääkkeen jakaminen ei toimi.