Omannäköisen elämän rakennuspiirustukset ja työkalut Osa 3/3: Valintoja ja kokeiluja

30.09.2019

Edellisissä osissa tutustuimme siihen, mitä oikeastaan tahdomme elämällämme tehdä sekä hahmottelimme avustavaa suunnitelmaa siihen, miten tätä lähdetään toteuttamaan. Jos olet tehnyt esimerkiksi kutsumuskartan ja edellisessä osassa esitellyn taulukon täyttämisen, pääset nyt jatkamaan.

Rakennuspiirustukset ovat nyt pöydällä ja työkalupakki täytetty. Seuraavaksi valitaan parhaita mahdollisia vastineita työkaluista suunnitelmissa oleviin työvaiheisiin. Taulukon vasemman puolen etulistaus voi toimia motivointina, ainakin osalla ihmisistä tai vähintäänkin johonkin pisteeseen asti, mutta parhaimmassa tapauksessa pääset hyödyntämään alapuolen sisäisen motivaation tarjoamia sparraajia muutokseen. Ehkäpä vahvemmalla tahdonvoimalla varustettu henkilö pärjääkin pitkälle vasemman lokeron vermeillä, itse tunnen löytäväni sopivammat meisselit sisäisen motivaation kautta, olen vissiin hankala tapaus (luonteenvahvuuksissa itsesäätely on kohdallani valitettavasti luonteenheikkous ja löytyykin uhkalistaltani).

Uuden tavan omaksuminen voi usein olla helpompaa ja sen avuksi tarvittava "kivan kaverin" seura voi riittää. Vanhasta tavasta poisoppiminen tuntuu ainakin itselläni vaativan järeämmät aseet, "taistelutoverin" tai joukon heitä. Esimerkiksi epäterveellisten ruokien säännöllinen syöminen on kohdallani ongelma - mikään ei tunnu nujertavan impulssiani mättää silloin kun se iskee. Itselleni ei ole aiemmin toiminut etujen listaaminen tai palkinnot, ainakaan kovin kauaskantoisesti. Ympäristön tai olosuhteiden muokkaus voi tällöin olla toimivampaa. Yksi kokeilu voisi olla tuoda arvojen puolelta apuja kannustajaksi - voisiko omalla kohdallani esimerkiksi ajatus ruoan eettisyydestä auttaa, jos terveysnäkökulma ei toimi ("verisuonet vaikka tukkoon mutta maailman haluan pelastaa")

Myös korvaavaa tekemistä vasemmasta alasarakkeesta voi yrittää vanhan tavan selätykseen. Se saisi mieluusti olla asia, jota et muuten pääse tekemään tarpeeksi, jotta syntyy win-win asetelma. Itse voisin esimerkiksi kokeilla kirjoittaa tai neuloa hetken aina kun herkkuhimo iskee. Tämä toki vaatii sen, että toiminnalle tosiaan on aikaa. Usein jo automatisoituneen haitallisen toiminnan pohjalla voi olla huomaamaton tai hiljennetty tarve, joka ei tule täytetyksi. Yhden vinkin, joka tähän voisi sopia, löysin Riikka Pajusen kirjasta Omaa tehtävää etsimässä (2019). Pysähdy kuulostelemaan itseäsi: mitä tarvitset juuri nyt? Toteuta asia heti, jos pystyt. Voisin siis kysyä itseltäni tarvitsenko suklaapatukan? Vai tarvitsenko sittenkin aterian? Tauon? Jutteluseuraa? Jaloittelutuokion?

Yhdistelmä intoa ja uskoa

Varsin erikoista on se, että myös sisäisestä motivaatiolistauksesta löytyvä asia voi olla hankala toteuttaa. Minulla se on kirjoittaminen. Oma tekosyyni tälle on, ettei aikaa ole velvotteilta ja muilta tekemisiltä, eikä fyysinen tai sosiaalinen ympäristö ole tälle otollinen. Miten toimia? Ensimmäinen askel on myöntää välttely ja ottaa vastuu omista päätöksistään ja toiminnastaan. Jo tämä saa yleensä aikaan pystyvyyden tunnetta. Olen vastuussa siitä, että teen elämässäni enemmän merkityksellisiä asioita ja vähemmän sitä, mikä ei ole arvokasta.

Motivaatio rakentuu hiukan samoin kuin flow-tila. Flow'ssa tehtävän vaativuus ja taitotasomme ovat sopivassa tasapainossa. Motivaatiossa suhde muodostuu innosta ja uskosta, eli siitä koemmeko tavoitteen ponnistelujen arvoiseksi ja kuinka todennäköisenä pidämme tavoitteeseen pääsyä. Mikäli emme innostu tavoitteesta emmekä näe sen hyötyjä, suurikaan usko toteutumiseen ei kannattele - meitä ei kiinnosta. Jos taas usko horjuu vaikka kuinka haluaisimme tavoitteeseemme, seurauksena on ahdistus tai toivottomuus. Piirustusten on siis syytä olla hyvin harkitut ja työkaluja löydetty niin, että uskomme homman niillä hoituvan.

Puritanismi pois!

Yksi tärkeimmistä oivalluksistani oman rakennusurakkani kanssa oli se, että olemassa olevia henkilökohtaisia voimavaroja on hyödynnettävä. Jos sinulla ei ole sirkkeliä, käytä käsisahaa. Voi myös olla, ettei sirkkeli tuo sinulle mitään lisäarvoa tai yksinkertaisesti pidät käsisahasta enemmän. Pohdi, kokeile, tee sitä mikä toimii, ja jätä sikseen se, mistä ei ole hyötyä. Ei ole Ainoaa Oikeaa Tapaa saavuttaa jotain.

Ideana on löytää jokainen työkalu, joka voi auttaa, ja oppia käyttämään niitä paikassa, jossa ne toimivat. Ensinnäkin tunnistaa mitä haluaa rakentaa, mitä muuta täytyy hoitaa, jotta rakennus pysyy pystyssä tai edes syntyy, valita tilanteeseen sopiva työvaihe, löytää työkalut, joilla homma voi hoitua ja oppia valitsemaan sopiva oikeaan vaiheeseen. On olennaista myös hyväksyä, että joistakin asioista ei ehkä ikinä tule pitämään ja tavoitteena onkin oppia tekemään niitä koska ne ovat kuitenkin hyväksi. Ehkä vielä joskus nautin salitreenistä tai juoksemisesta itsestään, ehkä en. Tiskaamisen ihanuuden löytämiseen en jaksa uskoa. Eikä tarvitse. Äänikirjat hoitavat motivoinnin.

Haluan lopettaa seuraavaan ajatukseen. Vaikka tässä artikkelisarjassa käytänkin vertauskuvana rakentamista, jonka voi mieltää projektiksi, haluan painottaa, että elämä on väistämättä matka, johon voimme vaikuttaa vain rajallisesti. Ehkäpä rakennusprojektinkin voi mieltää vaikkapa oman elämänsä Sagrada Familiaksi - ei ehkä niin suureelliseksi mutta ainakin jatkuvaksi ja alati muuttuvaksi.

Photo by Gary Campbell-Hall
Photo by Gary Campbell-Hall