Intuitio vs. järkeily merkityksellisten tekijöiden valinnassa - testausta Siqni-kyselyssä

18.01.2019

Tammikuun lopussa meillä tehdään henkilöstökyselynä The Siqnificant Company Oy:n Siqni, josta olen varsin innoissani. Jokainen meistä pääsee valitsemaan itselleen tärkeimmät ja työhyvinvointinsa sekä motivaationsa kannalta merkityksellisemmät tekijät, joita sitten käsittelee vielä tarkemmin. Tekijät vaihtelevat palkkiojärjestelmästä ja työtehtävistä kollegoihin ja esimiehiin sekä yrityksen brändiin ja arvoihin. Itselleen vähemmän merkitykselliset kohdat voi sivuuttaa.

Uskon, että kyselyyn vastaaminen on tällä tavalla kustomoituna huomattavasti mielekkäämpää kuin perinteisempi kaikki-vastaavat-kaikkeen. Saatu tietokin on erinomaisen arvokasta - kuinka hyvin vastaamme juuri meidän ihmisten tarpeisiin hyvän työn mahdollistajina, ja vastaako yrityksen oma arvomaailma ja tärkeinä pitämät asiat ihmisten näkemyksiä.

HR-tiimiläisenä pääsin etukäteen tutustumaan Siqniin. Intuitiivisena ihmisenä minulle oli luontaista vain bongata 30 tekijän listalta viisi minulle tärkeintä asiaa, ja valinta tuntui varsin helpolta. Moni tekijöistä oli karsittavissa välittömästi, mutta osan tunnistin itselleni tärkeiksi vaikkeivät ne päässeet kärkiviisikkoon.

Kun aloin pyörittelemään tätä ajatusta enemmän, alkoi pikkuhiljaa mieleeni hiipiä epäilys. Kannattaako minun sittenkään luottaa valinnassani intuitioon vaikka se onkin vahva ja minulle luonnollinen tapa hahmottaa asioita? Koska kyselyn idea on korostaa juuri niitä perin juurin tärkeitä asioita, jotta niiden avulla voidaan entisestään parantaa työhyvinvointia, olisiko viisasta kuitenkin varmistaa analyyttisemmin että valitsen oikein?

Olen utelias tutkimaan asioita monelta kantilta, joten minua kiinnosti tehdä pieni vertailu valinnoistani eri keinoin. Mietin myös, että tästä saattaisi olla apua niille vastaajille, jotka painivat valinnan vaikeuden kanssa - viiden tekijän valinta 30:stä ei välttämättä ole aivan helppo tehtävä. Idea vertailun toteuttamiseen pälkähti mieleeni yhtäkkiä - olin kuullut ratkaisukeskeisessä coaching-koulutuksessa harjoituksesta nimeltä "hyvä elämä".

Kyseinen harjoitus etenee niin, että listaan 30 asiaa, jotka kuuluvat hyvään elämään eli joiden saavuttaminen mielestäni tekee minut onnelliseksi. Tämän jälkeen tutkin listaamiani asioita kysymällä kaksi kysymystä. Ensinnäkin: onko mahdollista, että vaikka saavuttaisin listan asian, en silti olisi onnellinen? Toiseksi: onko mahdollista, että olisin onnellinen vaikken saavuttaisikaan listan asiaa? Mikäli vastaus on myöntävä, viivaan kohdan yli. Jatkan reflektointia kunnes saan karsittua listani viiteen tekijään.

Minua askarrutti päätyisinkö Siqnissä samaan tekijälistaan sekä intuitiivisesti valitsemalla että systemaattisen ajatteluprosessin kautta? Tätä oli pakko testata! Oletukseni oli, että listoissa olisi jokin ero - uskoin, että merkityksellisyyden tarkka reflektointi toisi näkemykseeni jotakin uutta. Toisaalta intuitiivisuus on minulle niin luontaista, etten uskonut listojen olevan aivan erilaiset. Lisäksi olen pohtinut merkityksellisyyttä ja sisäistä motivaatiotani paljon, joten tämä saattaisi vaikuttaa listojen samankaltaisuuteen.


Intuitiivisesti valitsemalla poimin seuraavat tekijät itselleni työhyvinvoinnin ja motivaation kannalta merkityksellisimmiksi:

  • Mielekkäät työtehtävät
  • Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja työympäristöön
  • Työympäristö, jossa voi olla oma itsensä
  • Vapaus tehdä töitä ajasta ja paikasta riippumatta
  • Vastuullisesti toimiva organisaatio.

Valinnat tein yksinkertaisesti selaamalla listaa ja valitsemalla vain ne jotka todella sykähdyttivät. En puutu tässä tekijöiden tärkeysjärjestykseen, joka sekin tehdään kyselyssä.

Sitten kutkuttelevan jännittävän tutkimustyön kimppuun! Lähdin tarkastelemaan Siqnin työhyvinvointiin ja motivaatioon vaikuttavien tekijöiden listaa edellinen harjoitus työkalunani. Listaus olikin kyselyn tarjoamana valmiina, joten ensimmäisenä tehtävänäni pohdin joka tekijän kohdalla olisiko mahdollista, että sen toteutuessakin en voisi hyvin töissä tai olisi motivoitunut. Havaitsin, että mikään tekijä yksinään ei riittänyt työhyvinvoinnin ja motivaation luomiseen, eli yhtäkään tekijää ei jäänyt pöydälle ensimmäisellä kierroksella. Tämä on sangen mielenkiintoista ja mielestäni viittaa vahvasti siihen, että työhyvinvointi on erittäin moniulotteinen asia.

Jatkoin tämän jälkeen pohtimalla jälleen koko listaa siitä kulmasta olisiko mahdollista, että olisin motivoitunut ja hyvinvoiva vaikka asia jäisi toteutumatta. Tällaisia minulle ehdottomia tekijöitä jäi jäljelle 9. Hypoteesini osui oikeaan. Neljä intuitiivisen listani tekijää löysi tiensä myös reflektoidulle kokoelmalleni: "mielekkäät työtehtävät", "vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja työympäristöön", "työympäristö, jossa voi olla oma itsensä" sekä "vastuullisesti toimiva organisaatio".

Sen sijaan "vapaus tehdä töitä ajasta ja paikasta riippumatta" ei analyyttiselle listalle päätynyt. Arvostan sitä todella paljon nykytyössäni, enkä mielellään siitä luopuisi mutta lähemmin tarkasteltuna se ei ole kynnyskysymys työhyvinvointini kannalta. Olen vain ehkä tottunut tähän miellyttävään etuun nykytyössäni ja siksi se oli mielessäni valintoja tehdessäni.

Tämän lisäksi reflektoinnin tuloksena listalleni päätyivät uusina tulokkaina seuraavat tekijät:

  • Mahdollisuus tehdä päätöksiä itsenäisesti
  • Työntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu
  • Organisaation edustama arvomaailma
  • Työpaikan fyysinen turvallisuus
  • Työn ja vapaa-ajan tasapaino

Kolme ensimmäistä eivät yllätä mitenkään. Ne ovat mielestäni hyvin lähellä jo listaltani löytyviä tekijöitä "vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja työympäristöön" ja "vastuullisesti toimiva organisaatio". Molemmat ovat asioita, jotka työltäni haluan: vain pakon edessä työskentelisin paikassa, jossa minulla ei olisi minkäänlaista autonomian tunnetta tai jossa kokisin arvoristiriitoja tai epäoikeudenmukaisuutta toiminnassa.

Neljäs kohta onkin mielenkiintoinen. Oletukseni työpaikan fyysisestä turvallisuudesta itsestäänselvyytenä yllätti minut - se on kyllä minulle ehdoton tekijä, en missään nimessä haluaisi työskennellä vaarallisessa ympäristössä vaikka kaikki muu olisi täydellistä. Tässä tulee esiin varsin hyvin eri töiden kontekstit ja miten me hahmotamme omaa työtämme - minulle, nykyiselle tietotyöläiselle ei tullut mieleenkään listata kyseistä tekijää intuitiivisesti. Varastotyöntekijä-Raisa kymmenen vuoden takaa olisi saattanut olla eri mieltä.

Viides uusi tekijä on myös pysäyttävä: "työn ja vapaa-ajan tasapaino". Tämän sivuuttaminen intuitiivisesti perustuu ehkä myös nykytyöni tarjoamiin puitteisiin, jotka tavallaan harhauttavat pitämään asiaa itsestäänselvyytenä. Tämä on oikeasti minulle tärkeä asia - vaikka työ merkitsee minulle paljon ja haluan sen olevan mielekästä ja innostavaa, se ei saa syödä hyvinvointia vapaa-ajan puolella.

Intuitioni siis toimi siinä mielessä, että se tosiaan poimi minulle tärkeitä asioita, mutta se myös jätti huomioimatta tekijöitä, joita pidin itsestään selvinä tai korosti liikaa nykytilanteen hyviä puolia. Se teki yhden väärän valinnan ja jätti valitsematta yhden erittäin merkityksellisen tekijän.

Haluasin kovin mielelläni tietää miten muille käy jos he tekevät saman harjoitteen! Eli ensinnäkin vastaako intuitiivinen ja reflektoitu listaus toisiaan? Missä määrin? Mistä arvelet erojen johtuvan? Toiseksi, miten käy "hyvä työ" -harjoituksen kanssa? Onnistutko löytämään ensimmäisen kysymyksen läpäiseviä tekijöitä työhyvinvointiisi, eli onko listalla asioita jotka yksinään voisivat tuottaa sinulle kokemuksen työhyvinvoinnista? Mitkä tekijät selviävät toisen kysymyksen syynistä, eli mitä ilman ei työhyvinvointia sinulle ole? Mistä luulet valintojesi johtuvan? Voiko asiaa tarkastella muun muassa sen valossa millainen on suhteesi ylipäätään työhön osana elämää tai mitkä asiat ovat sinulle yleisesti merkityksellisiä elämässä?

Mielellään kuulisin ajatuksia aiheesta, pienestä kokeestani ja varsinkin teidän kokemuksistanne, mikäli kokeilette samaa!

No mitä sitten päädyn valitsemaan viideksi tekijäkseni kyselyn pätkähtäessä ensi viikolla kynsiimme? Luonnollisesti valitsen neljä tekijää, jotka päätyivät listalleni molemmilla valintametodeilla. Tämän lisäksi tiputan pois sen, joka tarkastelun alla osoittautui vähemmän merkitykselliseksi kuin intuitiivisesti luulin. Viidenneksi tekijäksi valitsen tekijän, joka ei ollut sukua tai mielestäni alisteinen jo listalla oleville "tuplavarmistetuille" eikä myöskään nykyisen työkontekstini kannalta itsestäänselvyys.

Mielekkäät työtehtävät, vaikutusmahdollisuus omaan työhön ja työympäristöön, työympäristö, jossa voi olla oma itsensä, vastuullisesti toimiva organisaatio ja työn ja vapaa-ajan tasapaino muodostavat minulle tasapainoisen viisikon, jotka tuovat minulle eväät paitsi työhyvinvointiin, sitä myöten myös muualle elämään.