Tilausta tyhmille kysymyksille

07.02.2020

Palkkaisitko idiootin? Kyllä kannattaisi.

Henkka Hyppönen kertoo kirjassaan Pelon hinta ystävänsä Marko Kulmalan ideasta, jossa organisaatiot voisivat ostaa ammatti-idiootin kyselemään tyhmiä. Eli niitä kysymyksiä, jotka jäävät yhteisön jäseniltä niin usein kysymättä, kun ei kehtaa tai uskalla tai ihan vaan enää huomaa, että kysyttävää olisi. Ulkopuolista idioottia ei hetkauta mitä hänestä ajatellaan, mitä tunteita, ajatuksia ja reaktioita kysymykset herättävät tai mitä hänelle voi koitua kysymyksistään.

Eihän se yhteisön jäsenenä kivalta tunnu paljastaa, ettei tunne mainittua termiä tai aihetta, kun kaikki muut nyökkivät ympärillä ja vaikuttavat tajuavan asian. Ja jos toisillakin on epätietoisuuden katse silmissään, oletko sittenkään se, joka ensimmäisenä kysyy selvennystä?

Itse olen todennut suuni sulkeutuvan visuimmin, jos jargonia pulputtaa auktoriteettiasemassa oleva henkilö tai jotakin asiaa tai ideaa myyvä ihminen, joka antaa itsestään hyvin itsevarman kuvan. Erityisen vaikeaksi kysyminen tulee ajan myötä, jos termi toistuu kerta toisensa jälkeen, yhä useampien omaksuessa sen käyttöönsä.

Kysymykset ovat kuitenkin parhaita asioiden edistäjiä ja ajattelun laadullistajia, joten niitä olisi syytä esittää, paljon ja kaikesta, mikä on epäselvää. Turhauttaa tilanteissa, joissa en saa itseäni esittämään kysymystä vaikka mieli tekisi. Se, etten selvitä asiaa hidastuttaa tai jopa estää toimintaani. Olisi velvollisuuteni kysyä mutta aina ei vaan pysty.

Vielä suuremmin asian tulisi vaivata ihmisiä, jotka ovat johtotehtävissä tai asiantuntijoina esimerkiksi konsultoimassa, kouluttamassa tai myymässä. Vai miten luulet asiasi edistyvän, jos organisaatiosi työntekijät eivät ymmärrä mitä yrität viestiä tai asiakkaasi eivät tajua mitä heille esität?

Onhan se kuitenkin helkkarin vapauttavaa, kun saat kysyttyä epäselvää asiaa: tietosi kasvaa, voit esittää jatkokysymyksiä ja tietämys leviää koko porukassa. Ja kun toiset kyselevät oman sanomasi merkityksen perään, kiinnität huomiota viestintäsi selkeyteen etkä kikkailuun termeillä ja siihen vaikutatko viisaalta. Fokus siirtyy jaettuun ymmärrykseen ihmisten välisistä asetelmista ja vaikutelmista, joita luomme.

Miten tätä järkevää tyhmien kyselemistä voisi tuoda mukaan organisaation tai yhteisön kulttuuriin? Mieluiten ihan joukkoidiotismina, ei vain siihen erikoistuneiden yksilöiden kautta?

Organisaation on syytä tehdä selväksi virallisesti, että se paitsi hyväksyy avoimen kysymisen ja kyseenalaistamisen, myös odottaa sitä. Tämän puolen lisäksi ihmisten toimiminen tällä tavoin tulisi myös mahdollistaa ja antaa tukea eri tavoin: esimerkillä, kannustuksella, harjoittelulla ja koulutuksilla.

Mitä kaikkea voitaisiin kokeilla? Onko sinulla kokemusta henkilökohtaisesti tyhmien kyselemisestä tai jopa siitä miten sitä on systemaattisesti tuotu toimintatavaksi?